Toivokodissa työskentelee kaksi ulkomaalaistaustaista nuorta työntekijää. Kummatkin tytöt ovat noin kolmekymppisiä ja muuttaneet Suomeen Thaimaasta pari vuotta sitten. Syksyllä 2016 heidän tarinansa haluttiin tuoda julki, esimerkkitarinaksi muille.

Ang muutti Suomeen miehen luokse parisen vuotta sitten. Thaimaassa ollessaan hän työskenteli ompelijana eikä hänellä ollut koulutusta. Suomeen tullessaan hän aloitti kansalaisopistossa suomen kielen opiskelun, mutta se oli maksullista ja sitä oli vain kolme tuntia viikossa. Haastattelun aikana Ang opiskeli suomen kieltä Sampossa, ja oli Toivokodissa oppimassa kieltä neljän viikon ajan. Kun kurssi loppuu, hän aikoo hakea lähihoitajakouluun. Tuttu mummo ehdotti että ”sie olisit hyvä hoitaja”.

Angin serkku Kettip muutti puoli vuotta myöhemmin Suomeen. Thaimaassa hän opiskeli fysioterapeutiksi neljä vuotta yliopistossa, ja kertoo sen olevan samanlainen koulu kuin täällä on ammattikorkeakoulu. Hän työskenteli neljä vuotta vammaisten kanssa ja kuusi vuotta sairaalassa ennen kuin muutti Suomeen. Suomessa Kettip asui ensin Vantaalla yksin. Hän opiskeli aikuisopistossa suomen kieltä ja sen jälkeen Helsingissä hoiva-avustajaksi. Työkseen hän teki keikkahommaa vanhusten hoitotyössä. Myös Kettip aikoo hakea lähihoitajakouluun pian. Tulevaisuudessa hän aikoo ehkä myöhemmin hakea sairaanhoitajakouluun, kunhan kielitaito paranee. Kettip odottaa nyt Valviralta fysioterapeutin lupaa thaimaalaisesta koulutuksesta.

Kettip on nyt asunut Lappeenrannassa puoli vuotta ja Ang melkein kaksi vuotta. Kummatkin tytöt pitävät Lappeenrantaa mukavana paikkana. Sekä Angin että Kettipin mielestä kesät ovat Suomessa kauniita, ja Lappeenranta on kiva kesäkaupunki. Kettip pitää lappeenrantalaisista, sillä he ovat kuin thaimaalaiset, jotka juttelevat kaupassa ja ovat ystävällisiä. Vantaalla asuessaan hän huomasi, että vantaalaiset olivat tylyjä eivätkä koskaan jutelleet. Hänen mielestään kesät ovat Suomessa hienoja, sillä silloin metsä on kaunis ja pullollaan marjoja ja sieniä. Syksykin on kaunis, mutta talvella on kylmä. Silloin on kuitenkin kaunista lumen takia.

Toivokodissa Ang auttaa keittiössä, ruokailussa sekä asukkaiden vaatteiden vaihdossa ja hiusten laitossa. Hän ei tee hoitotyötä, mutta auttaa siinä missä pystyy. Kettip auttaa myös ruokailussa ja huolenpidossa. Hoiva-avustajana hän voi tehdä hoitotyötä, muttei voi jakaa lääkkeitä. Hän kertoo että suomen kieli on vaikeaa, mutta vanhusten kanssa on helppo oppia. Vanhukset ja vammaiset ovat hänellä lähellä sydäntä. Kettip kehuu lopuksi asiakkaiden lisäksi työkavereitaan jotka ovat hänelle kuin ystäviä